Ester Mäen perillisiä  1996

             Sukukokouksen viirinnosto v. 2021

               Sukukokoukseen osallistujia, osa  oli                                   lähtenyt ennen kuvan ottoa.

                   Multian pronssinen Kotkapatsas v. 1981

                   Pentti Papinaho

Sukukokous v. 2017 Hotelli Keurusselkä

Hallitus

11.6.2016   KESÄPÄIVÄ LEPAAN KARTANO- JA PUUTARHATILALLA

(Johanna Heinosen arkistosta)

(Marja-Liisa Kivipellon arkistosta)

Päiväni Lepaalla

                                                           Mailis Autiosuo

Minua pyydettiin kertomaan mitä Lepaalla tapahtui, joten tässä minun tarinani (ja varoitus ihan kaikkea ei kerrota, tulkaa ensikerralla mukaan tiedätte mitä...)
Aamulla ei yhtään huvittanut kun piti lähteä ajamaan niin aikaisin Lepaalle, mutta ei auttanut pakko lähteä kun tuli luvattua porukoille että siellä nähdään. Onneksi meillä oli googlen navigaattori joka opasti hienosti meidät perille.
Kun selvisimme Lepaan viinitilalle siellä oli joku koiranäyttely, ajattelimme jo että väärässä paikassa sitten ollaan, mutta fiksuina osasimme avata auton ikkunan ja kysyä yhdeltä "järjestys" mieheltä tietääkö hän missä on Adler sukuseuran tilaisuus. Hän kertoi että tuonne päin ja kuulemma sukuseuran opasteet tulevat vastaan, niitä noudattaen löydämme kyllä muut meidän porukasta.
Ei kun sitten menoksi, ja hyvin nuo kyltit löytyivät, ajettiin sitten pitkin "maaseutua" ja ajateltiin ettei tie koskaan lopu, mutta vihdoinkin näimme Arton yhden rakennuksen ovella (myöhemmin kuulimme että kyseinen paikka olisi Omenaviinikellari) heiluttamassa käsiään, että olemme oikeassa paikassa. Arto kysyi että missä meidän loput porukat ovat ja totesimme että puhelun mukaan heidän pitäisi olla jo perillä. Ei muuta kuin soittamaan loppuporukoille että missä ihmeessä olette. Olivat jo perillä mutta väärällä puolella koulua. No, vihdoinkin saimme loppu porukan koossa, eikun sitten sisään omenaviinikellariin. Ensimmäisenä tuli Arto, Niina ja Taina toivottamaan meidät tervetulleeksi tilaisuuteen. Saliin astuessamme oli aika "jähmeää" , kaikki varmaan mietti kuka toi on, ja suvut "olivat ns. leiriytyneet omiin pöytiinsä, ja tietenkin myös toki me leiriydittiin omaan pöytään, mitä sitä heti protokollaa rikkomaan. Myöhemmin sitten olikin eri juttu.
No siinä sitten kahviteltiin ja syötiin mahtavaa (ainakin omasta mielestäni) voileipäkakkua. Samaan aikaan kun herkuttelimme ja minä yritin heräillä siemaillessani neljättä vai olisiko ollut kymmenes kupillista kahvia uskokaa tai älkää, tuntui että siinä vaiheessa tarvitsen pannullisen kahvia. No siinä kahvia juodessamme kuuntelin sujuvasti Arton kertomaa päivän ohjelmaa se meni jotenkin näin,
Kiertokäynti ammattikorkean maisemissa (ei jäänyt mieleen muuta kuin että ulkona ollaan)
ruokailu (jippii)
Kiertokäynti Lepaan viinitilalla (YES)
Illanvietto+ grillaus+ sauna (vihdoinkin)
huh tuntui aamu aivoille liikaa, mutta tuolta tuo ohjelma kuulosti. Ajattelin ja kääntyä päkiöilleni, mutta se (voitte arvata ja varmasti arvaattekin) viinitila kiehtoi minua suunnattomasti joten päätin antaa tälle päivälle tilaisuuden.
No, kauhulla odotin kiertokäyntiä. Sää onneksi suosi meitä, ei satanut mutta ei nyt ihan biitsi kelikään ollut. Kokoonnuimme ammattikorkeakoulun rakennusten edessä (ainakin luulen että oltiin siellä), jossa opas ystävällisesti kertoi vähän historiaa. Joku läsnä olioista voi kertoa tarkemmin historiasta (tai googlatkaa). Se mitä minulle jäi itselleni mieleen, oli Sofian ja Annan (varmaan sen takia että niistä on tehty nimikko viinit ja koska yksi suvusta ihastui Anna haamuun. Oli kuulemma yöllä kuullut Annan äänen ja pelannut lankkujen alla luiden kanssa korttia mutta oli sitten majoitukseen palannut kun oli vähän tylsät juhlat). Annan tarina oli jotenkin niin, että jollain 1000-luvulla joku pappi ihastui Annaan ja kun tuohon aikaan ei pappi voinut naida niin tämäpä pappi päätti ettei sitten kukaan muukaan voi saada Annaan (olipa itsekästä), joten muurautti Annan kappelin seinään. Tästä kohtaan en nyt oo varma muta kumminkin hautasi johonkin. No pointti on se että kuulemma nykyään Annan voi kuulla vaikertamassa mennyttä tai jotain ja voi nähdä tiettynä ajankohtana vuodesta, mutta älkää kysykö minulta milloin.
Kävimme myös katsomassa1000- luvulla olevaa hautausmaata ja kappelia. Kappelin lankun alle on tontilta löydetyt ihmisten luut kerätty ja ne on haudattu kappelin lattia lankkujen alle.
Oletteko koskaan käyneet muuten Versailessa. No minä olen, tämä Lepaa ei ollut ihan Versaillesin veroinen mutta täytyy myöntää että puutarhan symmetria muistutti sitä. Harmi että kaikkea ei voitu säilyttää samanlaisena kuin 1000-luvulla, mutta hyvän kuvan siitä aikakaudesta sai.
No, nyt olen sitten herännyt (kiitos ulkoilun) ja eikun sitten vain syömään.
Oli ihanaa istua valmiiseen ruokapöytään eikä itse tarvinnut tehdä sitä eikä tiskata. Saatiin sopivasti lämmintä keittoa, ja salaattia nam. Nyt muutkin ilmeisesti olla hereillä, puheenporinasta päätellen, ikään kuin tuo kävelyretki olisi yhdistänyt meidät.
Ruokailun jälkeen oli arpajaiset, kuten huomaatte tästä, niin minä se aloin myydä "ahkerasti" arpoja. Pahus, vain kun kukaan ei muistanut kertoa minulle mitä ihmettä arvoilla voittaa. Mutta ei hätää, kaikilla oli hauskaa (tai ainakin luulen niin. Minulla ainakin oli) kun yritin heittää vitsillä mitä yllätyksiä saattaisi niillä saada. Arvat kyllä ihme kumma meni hyvin kaupaksi, onneksi kaikilla oli seikkailumieltä. Kun sitten luovutin arpojen kannat arvontaan, ensimmäiseksi Niina kysyi muistiko kukaan kertoa mitä niillä voittaa. Tokaisin ettei mutta hyvin silti porukka oli seikkailumielellä ja osti niitä, huumorintajua näytti kaikilta löytyvän.
No, vihdoinkin kerrottiin että palkinnot olivat jotenkin näin (jos muistan oikein)
-sateenvarjo (hyvä juttu, meidän säähän on kaikkeen aina varauduttava) vaikka meillä kyllä oli sään suhteen silloin tosi hyvä onni, ei satanut.
- Suvun kirja (yes, hyvä tästä voi lukea miten suku muodostui - jos ei tiedä)
- Kuiva kakku (nam, oli ehtaa tavaraa, ei mikään kevyt kakku)
Minun suosikkini oli tietenkin Lepaan viinitilan oma Sofia viini.
Oli niitä muitakin palkintoja mutta valitettavasti en nyt kaikkia muista. Onnea vielä kerran kaikille voittajille.
Ai, niin täytyyhän minun kertoa teille kuka onnellinen voitti tuon minun suosikkini Sofia viinin. No, tietenkin perheenjäsenin (luojan kiitos) voitti, joten pääsen sitä ONNEKSI vielä maistelemaan. Seuraavalla kerralla kun näemme, kerron miltä se maistui, jos vain kysytte.
Arpajaisten jälkeen lähdimme vihdoinkin (tätä odottelin koko päivän) Lepaan viinitilalle tutustumaan viinin valmistukseen. Kävimme myös "Lepaan puutarha museossa".
Minä kun en ole "puutarha" ihminen niin ei kiinnostanut. Siis älkää ymmärtäkö väärin vaan rakastan kyllä kaunista puutarhaa kunhan joku muu hoitaa hommat.
Viininvalmistus prosessista kertoi meille Arto. Odotin (tietenkin) että näen saavin jossa on "marjoja" ja jotka kuuluu perinteisesti talloa varpailla, ja pyh älkää unta nähkö kaikki oli niin tämän päivän mukaisesti teknistä. Ja kuten viinitilan tutustumiseen kuuluu (ainakin luulin että se kuuluu perinteisiin) olisi saatu maistella edes eri viinejä, no ei tietenkään saatu pyh.
Se oikeastaan mikä minua enemmän kiehtoi, oli (yllätys) kuohuviinin valmistus. Tiesittekö että (toivottavasti muistan oikein) viini kun valmistuu pulloihin laitetaan korkki, tämän jälkeen pullot laitetaan telineeseen n. 80-90 asteen kulmaan ja käydään käsin kääntelemässä pulloja, kun pullon seinämään on muodostunut sakkaa. Tätä kääntelyä tehdään tietyin väliajoin, niin kauan kun sakka käsittääkseni laskeutuu korkkiin. Tämän jälkeen yksittäin kukin pullo laitetaan sanotaanko metalliseen "aikakapselin" näköiseen purkkiin jossa se poksautetaan auki. Valitettavasti pulloon jää pieni tippa ja loppu juoma on ns. hukkaa eli se jää "aikakapseliin". Se mikä jää pulloon (hyvin pieni tippa) kerätään talteen ja kaikista pullojen pienistä määristä muodostuu kuohuviini pullo. Pieni varoituksen sana prosessi on varmasti vaikeampi, mutta näin lyhkäisesti.
Ja sitten lähdettiin takaisin tietenkin kuivin suin Omenaviinikellariin, missä taas kaikki kokoonnuimme kahvipöytään ja nyt meillä oli mahtavaa mansikkakermakakkua sekä puheliasta rentoa hauskaa porukkaa. Pikku hiljaa osa porukasta lähti kotiin päin, ja osa porukasta kuten minä jäi yöksi.
Illasta voin kertoa sen verran, mutta en kaikkea, jääköön osa salaisuudeksi, jos olisitte jäänyt niin tietäisitte että...).
Veimme kamat majoitustiloihin ja palasimme illanviettoon omenakellariin. Omenakellarissa vietimme rennon illan, saunoimme, grillasimme (makkaraa, sieniä joissa sisällä oli juustoa ja sienet kääritty pekoniin), siis Arto ja Niina grillasi me vain odoteltiin valmista pöytään. Syötiin, nautittiin ihanasta ruoasta, hyvää juttu seuraa ja vihdoinkin sain maistaa uusia viinejä.
Toinen päivä, hiukan huono olo (uskoitteko) no ei tietenkään ollut mutta harmitti että jo piti kotiin päin lähteä. Kiitos kaikille osallistujille ja toivottavasti ensi vuonna nähdään ja jaksatte myös viipyä pitempään.
Loppuen lopuksi ei tuo reissu ollut hukkaan heitetty, itse asiassa hämmästyksekseni voin kertoa, odotan itsekin seuraavaa kertaan.
Tervetuloa kaikki mukaan, olisi fantastista tutustua vanhoihin ja uusiinkin sukulaisiin, tehdään ensikerrasta vielä mahtavampi päivä. Ensivuonna nähdään.
Mailis