Itäahon isäntä Ossi Adler

Ossista on tehty lehtijuttu Jämsän seutu -lehteen v. 2010

"Nimppari: Ossi Adler on asunut samalla paikalla koko ikänsä, eikä haikaile muualle.
Susanna Tikkanen

Adlerin Ossin kodin keittiö on täynnä iloista puheensorinaa. Etelässä asuvat sisaret Valma ja Anja ovat tulleet vieraisille, ja kahvipöydän ääressä on hyvä hetki muistella menneitä. Kuinkas monta niitä lehmiä, lampaita, sikoja ja hevosia silloin aikoinaan oli ja eikös kanojakin ollut niin ja niin paljon, miettivät sisaret. Isäntä toppuuttelee: ei sentään niin monta.

Itä-Ahon tila Koskenpään Kalmavirralla on ollut Adlerin suvulla ainakin 150 vuotta. Ossin isoisä, isä ja viimeksi Ossi itse ovat kukin vuorollaan raivanneet ja rakentaneet kulloisenkin tarpeen mukaan. Sukupolvien kädenjälki näkyy jo talon pihapiirissa. Sen helmi on upeasti harmaantunut vanha päärakennus, joka on ollut paikalla sukuakin kauemmin. Sen jälkeen on tullut navettaa, liiteriä, saunaa, keinukatosta ja tallia sekä nykyinen päärakennus, 1950-luvun lopulla rakennettu.

Ääntä ja elämää on tässä pihapiirissä totuttu kuulemaan, sillä Ossi on yksi 13-päisen sisarussarjan pojista. Yksi toisensa jälkeen sisarukset lähtivät maailmalle, mutta Ossi jäi: jonkun oli jäätävä pitämään huolta tilasta ja vanhuksista. Siinä riittä vuonna 1964 isäntänä aloittaneelle Ossille elämäntehtävää. 92-vuotiaaksi elänyt äiti hoideltiin kotona loppuun asti, ja viimeiset elukat, puolenkymmentä lehmää ja muutama kana, lähtivät vasta isännän jäätyä luopumiseläkkeelle toistakymmentä vuotta sitten.
Nyt tilan eläinkantaa edustaa enää Mörri-kissa, joka on seurannut isäntäänsä uskollisesti ihan joka paikkaan jo 20 vuotta. Ikä ei paljon paina vetreää vanhaa herraa, joka hyppää parin metrin korkeudessa olevasta avoimesta ikkunasta sisään kuin tyhjää vain, jos ovet sattuvat olemaan kiinni.

Sen verran metsän keskellä Itä-Aho on, etteivät metsän elikot ole pihassa vieras näky. Ilvekset ovat aivan vakiovieraita, ja hirviä on bongattu tuon tuostakin. Sisko vakuuttaa nähneensä kulmilla kerran karhun, ja isäntä itse kohtasi kartanolla suden vain muutama vuosi sitten. Tajuttuaan, ettei tulija olekaan iso koira, kiirehti Ossi talliin kolisuttelemaan tyhjiä tynnyreitä häätääkseen sen pois. Sen jälkeen ei ole pihassa susia nähty. Eivät metsän eläimet Ossia sen kummemmin häiritse tai pelota, täytyyhän niidenkin jossain olla. Mutta Mörrin puolesta huolestuttaa, se kun olisi pedoille varmasti maukas suupala.

Ei tila kuitenkaan aivan keskellä mitään ole. Yläkerran makuuhuoneen ikkunasta voi pimeällä nähdä Koskenpään kirkonkylän valojen kajastuksen. Naapureitakin on kohtuullisen matkan päässä, eikä Ossin parhaan kaverin, Papusen Väinön luo ole kuin parin kilometrin matka. Kylässä käydään puolin ja toisin. Jos tulee asiaa kauemmas, hyppää Ossi muutaman vuoden vanhan, hopeanharmaan Toyotansa kyytiin. Autonostoreissulla Ossi olisi kyllä halunnut hommata Ladan, kun niitä oli ollut jo kolme sitä ennen. Vaan eivät siskot antaneet ostaa. Ja pehmeät on kyydit japanilaisella, se on Ossin pakko myöntää. Omaa perhettä Ossi ei tullut koskaan perustaneeksi - vaikka olisi niitä tyttöjä ollut, huikkaa Valma-sisko väliin. Se ei silti tarkoita, että Ossi ja Mörri talostelisivat Itä-Ahossa aina vain kaksin. Sisarukset, joita on elossa vielä 10, vierailevat säännöllisesti. Myös heidän lapsilleen Kalmavirrasta on tullut tärkeä paikka. Anjan Kiinassa asuva poika esimerkiksi kävi jo kerran tälle vuotta ja on tulossa jälleen syksyllä. Valman pojan, Amerikoissa asuvan lääkärismiehen, on päästävä Koskenpäälle jo lapsuudesta tuttuihin maisemiin, vaikka lomat ovatkin sillä suunnalla todella lyhyitä. Miestä perheineen odotellaankin tulevaksi aivan lähiaikoina. Elämää siis pihapiirissä riittää edelleen.

Ja kun vieraita ei ole, löytyy Ossille monenlaista askaretta. On kasvimaan hoitoa ja ruohonleikkuuta, ja talvella Ossi auraa traktorinsa kanssa lumet naapureiltakin. Jos jotakin menee rikki, korjaa Ossi sen itse, sähkövehkeetkin. Polttopuutakin on tullut pienittyä pitkän ajan tarpeisiin. Tähän saakka se on hoitunut kirveellä, mutta kuukausi sitten apuvälineeksi ilmestyi halkomakone. Sen hankintaan tosin patisti velipoika, joka kypsyi halonhakkuuseen alta aikayksikön. Miksei se nyt helpompaa olekin koneen kanssa, mutta kyllä se kirveellä käy paljon nopeammin, tuumaa Ossi. Joskus voi sitten olla tekemättä yhtään mitään. Istahtaa vain vaikka pihakeinuun, antaa Mörrin kiehnätä jaloissa ja katsella eteen avautuvaa maisemaa. Ossi on nähnyt Ruotsit ja Norjat, Saksankin. Niiltä reissuilta on aina ollut kiire takaisin Itä-Ahoon. Se on koti, ja Ossille se kaikkein paras paikka. Aina."

Tässä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Porro quisquam est qui dolorem ipsum quia dolor sit amet consectetur adipisci velit sed quia non numquam eius modi tempora incidunt ut labore et dolore magnam aliquam quaerat.

Itäaho

Risto Vuolle-Apialan kirjasta Kalmavirran kylä: